Matkapäiväkirjat: Paukepäivät

Oletko miettinyt, kuinka monta tutustumatonta paikkakuntaa Suomesta löytyy? Entä paljonko hyvinkin erilaisia tapahtumia on tarjolla? Siis sellaisia hyvällä mielellä eksoottisia tai kenties jopa kylähulluja menoja, joista ei juuri julkisuudessa kuule.

Toukokuussa tällaista meininkiä oli tarjolla Sastamalassa Paukepäivien merkeissä. Tapahtumaa voi hyvällä omallatunnolla kutsua Pelle Pelottomien kokoontumiseksi.

Jaa miksi? Otetaan suuri peltoaukea (likimain keskellä ei mitään), valtava (ääretön) läjä mielikuvitusta ja vielä korkeampi (pari metriä ei riitä) kasa muttereita, piuhoja, työkaluja ja öljyä. Niistä saa yllättäviäkin vehkeitä kokoon.

Homma toimii kuin rasvattu.

Ensin on kuitenkin päästävä perille. Matka alkoi niinkin jouhevasti, että bussi heitti u-käännöksen keskellä Tamperetta. Ratikkatyömaa oli muuttanut reittiä, mutta ekologisesti huumorilla toimiva bussi kuskeineen pääsi pian takaisin raiteilleen. Siis kaistalleen.

Kun Satakunnan liikenteen bussi lopulta kiisi kohti Sastamalaa, ilmassa väreili innostus. Mitähän jännää härvelinikkarit ovat keksineet. Toisaalta hieman myös huolestutti, että toivottavasti tästä ei tule hukkareissu. Jos näytteillä ei olisikaan mitään muuta kuin jokin ladosta kaivettu Lada karvanopilla ja sporttiputkella. Tästä mielikuvasta et muuten heti pääsekään eroon.

Välikommenttina mainittakoon, että tykkään matkata bussilla. Moni kuljettaja on aikamoinen persoona, ja tälläkin linjalla asiakaspalvelu oli prikulleen kunnossa.

Bussi jatkoi matkaansa kohti Raumaa heitettyään nörtit pihalle (vertauskuvallisesti) ja viimeiset kilometrit tienpientareella olivat hikiset ja pölyiset. Toukokuun helteet osuivat sopivasti tapahtumaviikonloppuun. Sinällään ei olisi haitannut, vaikka pilvet olisi hetkeksi puhallettu taivaalle varjostamaan härvelinörttien kulkua.

Näännyttävän, ainakin kahden kilometrin patikoinnin päätteeksi Paukepäivien omima pelto alkoi häämöttää horisontissa. Äänistä sitä ei olisi arvannut – heinänkorretkin pitivät suvessa kovempaa meteliä kuin mitä pellolta kuului pauketta. Tapahtuma oli onneksi ilmainen, muuten olo olisi saattanut alkaa tuntua ns. keltaiseksi nesteytetyltä.

Parkkipellolla vierailijoiden autoissa oli perhefarmarien ohella niin Kuplaa kuin Amerikan ihmeitä, joiden pelkkä katsominen todennäköisesti kulutti polttoainetta pienen valtion vuosikulutuksen verran. Muutamaa ympäristökatastrofin arvoista katsetta myöhemmin jalat olivat edenneet portille asti.

Portin kupeessa oli luonnollisesti ensimmäisenä grilli tirisemässä ja houkuttelemassa nälkäisiä tai muuten mielenlujuudeltaan heikompia yksilöitä levittelemään kukkaroaan. Oli miten oli, moni oli jonottamassa – nimenomaan jonottamassa, ei häröpalloilemassa – murkinan perään.

Fyysiset tarpeet ovat kuitenkin toissijaisia, kun tarjolla on sielunravintoa. Lopulta sitä paukettakin alkoi kuulua. Aiemmat viittaukset tietyn väriseen nesteeseen unohtuivat nopeasti.

Masiinat voidaan luokitella hyvin monella tavalla, mutta tässä yksi metodi:

Ensimmäisen ryhmän muodostivat paukkujat ja säksättimet. Näitä olivat muun muassa maamoottorit ja niihin yhdistetyt härvelit poreammeesta ties mihin.

Moottoroitu poreamme.

Toinen kategoria voisi olla liikuttavat. Silmäkulmassa tapahtuvan liikutuksen ohella nämä liikuttivat käyttäjäänsä pisteestä A pisteeseen B. Tai takaisin pisteeseen A. Moottoroitu nojatuoli lienee jokaisen sohvaperunan unelma.

Kolmas joukko ristittäköön äkkiliikkeisiksi. Näihin laitteisiin liittyivät läheisesti paineilma, perunat ja maalitaulut. Ei siis mitään soppatykkejä, vaan kirjaimellisesti ja hyvinkin konkreettisesti pottutykkejä.

Pottutykin ohjauspaneeli.

Pottutykki. Tällaista ei Trumpilta löydy.

Neljännen ryhmän muodostivat klassikot. Nämä olivat toisin sanoen erilaisia menopelejä menneiltä vuosikymmeniltä. Traktoreita, autoja, työvälineitä – osa hyvinkin tuttuja, mutta oli joukossa myös harvinaisempia ilmestyksiä.

Rakentajat kertoivat myös kernaasti koneistaan. Silmät suorastaan loistivat onnesta, kun onnistumisista kerrottiin ja siitä, kuinka masiina oli alkujaan ollut hankintahetkellä lähinnä ajatuksen voimalla koossa pysynyt kasa ruostetta.

Kun härveleitä oli aikansa katsellut, oli pakko jo syödäkin. Samalla kun mässytti lettuja, pääsi piiloon täydelle teholle viritetyltä auringolta. Maistuva ruoka oli myös kohtuuhintaista, eikä maksanut montaa rahaa. Edes kasvisruokaa himoitseva hippiäinen ei kuollut nälkään.

Paikan päällä oli myös höyrykone, jonka käyttöä demottiin hihnavetoisella porakoneella. Olipa läsnä myös Tesla-käämi esittelyineen. Valitettavasti se jäi tällä kertaa tiirailematta.

Höyryvoimaa.

Tapahtuma saattaa kuulostaa hieman kotikutoiselta, mutta sitä se ei ole – ainakaan liikaa. Kaupallisuus loisti poissaolollaan, joka on tällaiselle tapahtumalle melkeinpä jopa edellytys. Kävijöitäkin vaikutti riittävän, joka pohjautunee enimmäkseen sissimarkkinointiin. Joka tapauksessa kiitettävä suoritus vapaaehtoisvoimin pyöritetylle tapahtumalle. Vaikka tapahtuman tavoite ei ole olla rahasampo, niin kyllä vaikkapa t-paita olisi varmasti tarttunut mukaan, jos sellaisia olisi osunut silmiin.

Varo leikkiviä lapsia.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tällä kertaa loppuun vaikutti enimmäkseen se, milloin viimeinen bussi kohti Nääskylää sattui kulkemaan, jotta kengänpohjat eivät kulu täysin puhki kotimatkalla.

Tapahtuma on viikonlopun mittainen ja innokkaimmat eivät paikalta poistu ennen kuin viimeinen bensakanisteri on tyhjä. Tosin siinä vaiheessa poistuminen vasta pykälää vaikeammaksi muuttuukin. Paikalta pois talsiessa jäi kytemään odotus. Odotus siitä, että tuleekohan se bussi, mutta toisaalta myös siitä, mitä ensi vuoden Paukkeilla mahtaa olla luvassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *