Matkapäiväkirjat: Kuopio

Olipa kerran helteinen kesä. Todellakin helteinen. Lämpöä piisasi heinäkuussa 2018 sen verran, että suunnittelemani reissu Kuopioon lykkääntyi kesäloman jälkeiseen aikaan lämpöhalvauksen välttämiseksi.

Lauantaina 4. elokuuta oli sangen varhainen herätys ja unensekaiset askeleet alkoivat viedä kohti Nysseä, joka kiidättäisi piakkoin Tampereen linja-autoasemalle. Sieltä puolestaan Onnibus suuntaisi 9-tietä kohti Savon ihmemaata. Eipä tämäkään päivä pakkaslukemia hätyytellyt, mutta sentään pari astetta ilma oli viilentynyt heinäkuun pahimmasta porotuksesta. Onneksi myös bussissa oli toimiva ilmastointi.

Neljä tuntia myöhemmin jalat olivat kankeat kuin pakkaseen kuivumaan tyrkätyt kalsarit. Onneksi ennen seuraavaa etappia oli pari tuntia aikaa rauhassa verrytellä kinttuja ja käydä vetämässä mehua ja munkkia välipalaksi. Eikös se niin mennyt, että munkki päivässä pitää lääkärin loitolla? Vai sittenkin pyllyn pyöreänä?

Nyt kun olen muutaman kappaleen verran jaaritellut bussimatkustamisesta ja laukonut luokattoman huonoja vitsejä, lienee syytä kertoa matkan syy. Sehän oli tietenkin Rauhalahti Teatterissa kesää ilahduttanut Pertti-musiikkikomedia. Kesänäytelmä ei tokikaan kerro mistä tahansa Pertistä, vaan kalakukkokaupungin ylpeydestä, Pertti “Spede” Pasasesta.

Pertti – Koskettava musiikkikomedia

Spede on yksi sellaisista henkilöistä, jotka olisin kernaasti tavannut elävässä elämässä. Erinäisistä kohtalon oikuista johtuen tapaaminen ei valitettavasti onnistu ainakaan tässä ulottuvuudessa, mutta Rauhalahti Teatterin näytelmä on varmasti yksi niitä parhaita keinoja yrittää päästä lähelle Pertin elämää.

Tämä reissu oli tarkoitus siis tehdä jo kesäloman aikana. Sääherran kuumottelusta johtuen teatterikäynti siirtyi myöhemmäksi, mutta paikan päällä kävi nopeasti selväksi, etten ole ainoa näytöksestä kiinnostunut. Piletit kun oli myyty loppuun viimeistä kipaletta myöten. Teatterin ja näytelmä maine on selvästi kiirinyt nopeasti.

Toisaalta täyteen myyty teatteri tukee myös sitä väitettä, että Spede puhutteli koko kansaa. Niinpä Rauhalahdessakin oli koolla laaja joukko ihmisiä sukupolvien ylitse.

Kesäteatterin alueelle oli järjestetty Speden keksintö- ja taidenäyttely. Näyttely ei tokikaan ollut mikään valtava, mutta sitä tutkiessa sai hyvin käytettyä aikaa näytöksen alkua odotellessa. Oli myös mielenkiintoista esimerkiksi nähdä, millaisia piirustuksia ja kuvituksia Spede on laatinut. Niihin kun ei aivan joka päivä törmää. Eniten huomiota alueella taisivat kuitenkin kerätä Speden entiset kulkupelit punainen Ford Mustang vuodelta 1965 ja Tandem Showboat. Mustang oli muuten käytössä myös itse näytelmässä.

Speden vuosimallin -65 Ford Mustang

Jos kesäteattereissa on aina lämmin vastaanotto (säästä riippumatta), niin kuopiolaiset pistivät kyllä parastaan. Ennen varsinaista näytöksen alkua oli jo tarjolla savolaista venkoilua ja huumoria piällysmiähen toimesta, josta olisi miltei voinut maksaa ekstraa. Sivuhuomautuksena voisi myös mainita, että jos savolaista asennetta ylipäätään voisi pullottaa ja myydä, niin kyllä sillä varmasti jokusen kolikon tienaisi.

Eipä sinällään, jos piällysmiäs nosti riman korkealle, niin varsinainen Pertti-näytös oli harvinaisen mieleenpainuvaa katsottavaa. Tarinan alkusysäyksenä on Spedelle golf-kentällä salakavalasti iskevä sydänkohtaus (tai Pertin sanoin “närästys”) ja siihen syyllisenä häärii luonnollisesti itse kuolema. Mutta ei Kuopion poika niin vain suostukaan kuoleman vietäväksi, vaan neuvottelee itselleen lisäaikaa ja elämän filminauha alkaa kulkea. Tästä saa alkunsa muutaman tunnin aikamatka pikku-Pertin nuoruudesta Speden elämän viimeisiin päiviin.

Näytelmässä on mukana useita ihmisiä Speden elämän varrelta. Niin perhettä, ystäviä kuin myös työtuttavuuksia. Vaikka monet näistä ihmisistä tiedän vain nimeltä, niin oli myös mielenkiintoista saada heille kasvot ja persoona. Ei varmasti yllätä yhtään, että Simo Salminen oli yksi tärkeimmistä henkilöistä. Sen sijaan Vesa-Matti Loiria näytelmässä ei nähdä, mikä on siinä mielessä hyvä, ettei yhteen näytelmään ole ahdettu liikaa merkkihenkilöitä taistelemaan huomiosta. Uuno toki mainitaan.

Näytelmä on varsinainen tunteiden vuoristorata. Mukana on niin hyviä kuin huonoja hetkiä, sekä iloa että haikeutta, mutta yhtä kaikki, niistä on koottu juurikin sopiva paketti. Ei Speden elämää tietenkään pysty tiivistämään yhteen kesäteatterinäytökseen, se jää väkisinkin vain pintaraapaisuksi, mutta jättää kuitenkin ajateltavaa. Vaikka hetkittäin oltiin surumielisiä, niin huumoria pidettiin koko ajan mukana. Vai mitä tuumaat lavasteroudareina toimineista Härski Hartikaisen laahustavista kaksoisolennoista sauhutteluineen?

Niin ja vielä siitä musiikista, olihan kyseessä kuitenkin musiikkikomedia. Näytelmään valikoidut ja uudelleensanoitetut kappaleet istuivat kuin nenä Nasse-sedän päähän ja niillä kyllä ohjattiin tunteita hyvin tehokkaasti. Varsinkin näytelmän viimeinen kappale loppuhetkillä oli tunteikas.

Näytöksen jälkeen oli mahdollisuus ottaa selfieitä Perttien kanssa. Tilaisuus oli ainutlaatuinen, joten pitihän se hyödyntää ja napsaista mukava muisto talteen valokuva-albumiin. Tulipa siinä myös vaihdettua muutama sana Perttien kanssa savolaisen rauhalliseen tyyliin – kenelläkään ei ollut hoppu minnekään.

Härski Hartikainen

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, niin myös tämä reissu. Neljä tuntia jalkojen kidutusta bussissa sujui kuitenkin mukavasti pohtien näytelmän mielessä herättämiä asioita. Päivä oli pitkä, mutta ehdottomasti ikimuistoinen.

Tässä vaiheessa moni varmasti pohtii, että kannattiko tällainen päivän reissu toiselle puolelle Suomea pelkän kesäteatterin vuoksi. Todellakin kannatti. Kuten viimeisen Uuno-leffan lopussa todetaan: “Vaikka tekijät lähtevät, niin nauru jää.”

Vielä loppuvinkkinä suosittelen lukemaan Tuomas Marjamäen kirjoittaman “Spede, nimittäin”-kirjan. Eipä nyt kuitenkaan tämän enempää tällä kertaa, eh, nimittäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *