Havaintoja aamuiselta työmatkalta

Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu kaupunkiliikenteen bussissa aamulla noin klo 5.57?

Bussi matkaa kohti Tampereen keskustaa. Matkustajia on juuri sen verran, ettei kukaan joudu vahingossakaan istumaan kenenkään viereen. Ei sillä että kukaan sitä edes huomaisi, sillä jonkinlainen nuokunta on matkustajia yhdistävä tekijä.

Bussissa on hyvin hiljaista. Ainoastaan silloin tällöin joku yskähtää ja bussi hieman natisee ja kolisee Tampereen katuja eteenpäin kiitäessään. Ei tietoakaan hälinästä ja vilinästä, joka jo muutamaa tuntia myöhemmin ilmestyy busseihin ja pysäkkien kupeeseen.

Matkustajakunta on selvästi suuntaamassa töihin. Osa puolestaan on palaamassa yövuorosta kotiin. Nuokunnan lisäksi matkustajien niskoja painaa kumaraan luurin tuijottelu. Iästä riippumatta kännykän hiplailua. Uutisia, musiikkia, työsähköpostin kuikuilua. Mitä nyt kukin sitten tekeekään. 

Bussi saapuu keskustaan. Morjenstan kuljettajalle poistuessani ja hiippailen pysäkille odottamaan seuraavaa Nysseä. Pysäkillä on kourallinen ihmisiä. Samat ihmiset yleensä joka päivä. Jokainen nousee vuorollaan johonkin linja-autoon.

Oma vaihtobussikin kaartaa pysäkille. Tähän aikaan päivästä – tai siis aamusta – eivät bussit juurikaan ole myöhässä. Jos kohdalle osuu minuutin tai parin ekstraodottelu, niin voipahan hengittää raikasta ulkoilmaa.

Matkustajien lisäksi myös bussikuskit tulevat tutuksi. Vakiokuskit osuvat yleensä kohdalle useamman kerran viikossa. 

Tähän aikaan aamusta talvella on pilkkopimeää. Vaikka lumi valaisee ympäristöä, ei maisemia juuri katseltavaksi näy. Toisaalta jos samoja reittejä kulkee päivästä toiseen, ei maisemissa välttämättä olisi muutenkaan mitään erikoista katseltavaa.

Tyydyn maisemattomaan kohtalooni ja kaivan lopulta itsekin puhelimen esille. Uutiset ovat vielä tähän aikaan vähissä. Koosteita edellispäivältä. Luen ne kuitenkin läpi, jotta en nukahda bussin tasaisessa hurinassa.

Bussi tekee äkkijarrutuksen pysäkille. Joku haluaa pilkkopimeästä kyytiin ilman mitään edes etäisesti heijastinta muistuttavaa objektia. Nykyjengin puhelimet lienevät niin kalliita, että parin euron heijastimeen ei ole ollut enää varaa investoida.

Kello lähestyy seitsemää. Poistun bussista viimeisten joukossa. Muutama jatkaa matkaansa vielä kohti päätepysäkkiä. 

Karistelen loput unihiekat pois silmistä. Päivä on vasta alkamassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *